Saarna jouluaamuna. 25 dec MMXIII. "Augustus ja Jeesus."

Saarna 25 dec MMXIII
Jouluaamu 
"Augustus ja Jeesus."
Nyt Betlehemiin
Omelia DOCG

Evankeliumi: Luukas 2:1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
" Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa."

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

I
Monen suomalaisen jouluun kuuluu eräs perinteinen kirja. Tuo kirja on kolmen M-kirjaimen kirja, Mitä-Missä-Milloin. Itselläni on tapana avata se vasta aattoiltana ja niin tein eilenkin. Kirjassa on paljon mielenkiintoista artikkeleita edelleenkin, vaikka kirjan tekstimassa on paljon pienempi kuin se oli vaikkapa 40 vuotta sitten. Yleensä itse luen tuosta kirjasta aivan ensimmäisenä vuoden uudissanat ja sitten kuolleet kotimaiset ja ulkomaiset henkilöt. Eilen tuli järjestykseen kuitenkin poikkeus, sillä tuo uusin kansalaisen vuosikirja sisälsi artikkelin eräästä todella mielenkiintoisesta henkilöstä. Ja kun mielenkiinto herää niin silloin on vain toimittava. Ja kyse oli eräästä jouluevankeliumin henkilöstä…

II
Kyse ei kuitenkaan ollut siitä paljon puhutusta aasista. Tuo mainio ja vaatimaton elikko kaipaa edelleenkin kunniankohotusta. Sekin aika varmasti tulee jonain päivänä. Kansalaisen vuosikerta sisälsi sitä vastoin ihan hyvin toimitetun artikkelin jouluevankeliumissa ensimmäisenä mainitusta henkilöstä ei keisari Augustuksesta. Mitään järisyttäväähän siinä ei ollut, pikemminkin se oli varsin viihdyttävää luettavaa tuosta miehestä jonka nimiin se suuri verollepanokin on laitettu. Todellisuudessahan Augustus itse ei tuollaisia käskyjä antanut, ja kun puhumme keisarista emme itse asiassa tee oikeutta tuolle jouluevankeliumin mahtimiehelle. Asioista päätti aina senaatti, Augustuksenkin aikana. Se mitä luemme Luukkaan kertomuksesta on kirjoitettu 70 vuotta tuon Roomalaisen mahtimiehen kuoleman jälkeen, ja yli 50 vuotta itsensä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Julius Caesarin sisarentyttärenpojalla oli monta arvonimea ja Augustus on se jolla hänet muistetaan. Hän oli ”kunnianarvoisa,” senaatin esimies joka kieltäytyi kuninkaan arvonimestä joka hänelle olisi annettu. Vaikka tiedämme Augustuksesta enemmän kuin Jeesuksesta historiallisena henkilönä, niin hänkin jää lopulta suureksi arvoitukseksi.

III
Keisari Augustuksen kohtalo oli näytellä suuri näytelmä ja hän saattoikin sanoa elämänsä viimeisinä sanoina ”Enkö näytellytkin hyvin.” Hän oli nimittäin roolinsa vanki, hänen tehtävänään oli näytellä Jumalaa, ja siinä hän kyllä onnistuikin. Mutta vaikka hän olikin ihmisten, aikalaisten silmissä Jumala niin kuollessaan hänen oli tuosta kaikesta luovuttava. Saman kohtalon ovat kokeneet kaikki muutkin suuruudet jotka ihmiset ovat asemaansa nostaneet. Kuitenkin keisari Augustus on juuri se henkilö jonka henkiseen perintöön kaikki uutta Eurooppa perustamassa olleet ovat viime kädessä vannoneet. hänen perintöään on oikea tasavaltalaisuuden henki ja yksimielisyyden periaate.

IV
Augustus ja Jeesus eivät tietenkään koskaan kohdanneet elämässään. Augustuksen kuollessa Jeesus oli parikymppinen nuori mies. Ainoa yhtymäkohta heidän välillään on Augustuksen rauhan aika ja Jeesuksen syntymä ja häneen liitetty mielikuva rauhan ruhtinaasta. Tuo kaikki on kuitenkin todella kaukaa haettua puhetta ja järjenjuoksua. Miehillä ei ollut paljon yhteistä eläessään, mutta molemmat muistetaan tänä päivänä. Kristinuskon Pyhässä kirjassa Raamatussa Augustus mainitaan tasan yhden kerran ja ilman Jeesusta ja hänen vaikutustaan koko Uutta testamenttia ei olisi koskaan kirjoitettu. Ja kun ihmisten jumalana pitämä Augustus kuoli niin hänestä tuli pelkkä ihminen. Augustus oli näytellyt elämänsä hyvin ja Jeesus oli täyttänyt kaiken mitä häneltä vaaditiin, siitä nuo sanat ”Se on täytetty.”Mutta Jeesuksesta tuli hänen kuoltuaan Jumala ihmisten silmissä. Niin järisyttävä asia kuolleista herääminen saattoi olla.

V
Augustuksen ja Jeesuksen ei tarvitse kilpailla keskenään, molempia niin sanoaksemme tarvitaan.  Ja ajatushan on hyvin luterilainen; meillähän on tapana puhua maallisesta ja hengellisestä hallinto-vallasta. Maailma voisi olla monellakin tavalla parempi paikka jos perinteinen roomalainen tasavalta vallitsisi maan päällä ja korkeimpien virkamiesten toimintaa viitoittaisivat samanlaiset hyveet kuin parhaimmilla roomalaisilla. Ja ajatellaanpas sittä, että mielläkin olisi kaksi pääministeriä ja tuossa järjestyksessä vuorollaan alempi pääministeri voisi valtiosäännön perusteella kieltää vuorollaan ylemmän pääministerin päätöksen.

Jouluevankeliumi tarvitsee siis maininnan Augustuksesta. Muuten emme näe Jumalan suuria tarkoitusperiä. Jouluevankeliumissa on kyse maailmanhistorian suurimmasta ihmeestä. Koko tapahtuma, ja ennen kaikkea sen ydin, inkarnaatio eli Jumalan ilmestyminen omaan luomakuntaansa, maailmaan ihmisen hahmossa, on niin suuri salaisuus ja ihme, että sen äärelle on turha istahtaa ainoastaan järjen valoa etsien ja vaatien. Kyseessä on Jumalan kosketus, jonka vertaista maailmankaikkeuden luomisen jälkeen ei ole tullut.

VI
Tänä päivänä ihmisten valtakuntien suuret ja Uuden Euroopan hallitsijat saavat edelleenkin vannoa Augustuksen nimeen, ja vedota hänen perintöönsä. Ja niin voi hyvä kristittykin tehdä puhuessaan maallisesta vallasta ja vallankäytöstä. Ja lopulta me myös tiedämme varsin paljon keisari Augustuksesta. Jeesus pysyy meille salaisuutena jota voimme sydämissämme lähestyä. Häntä voimme kiittää ja häneltä apua pyytää.

Tänäkin jouluna tahdomme kiittää sinua seimen lapsi, Rauhan Ruhtinaamme siitä, että sinussa on sisäkkäin Taivas ja maa, Jumaluuden ihme ja ihmisyyden salaisuus. Rauhan Ruhtinas, luo lempeä katseesi ja armosi lempeä valo heille, jotka eivät halua viettää syntymäjuhlaasi.

Luo armosi lempeä valo heille, joiden sydän pahastuu ja mieli loukkaantuu taivaan enkelin sanomasta ja paimenten ilosta. Kiitos, että tulit meidän keskeneräisten ihmisten luokse, kerran seimessä, nyt meissä ja meidän keskellämme. Sinä Taivaallinen valo loistat lempeästi vihan, pelon, tuskan ja kuoleman maassa.

Kiitos, ette ole jättänyt meitä ihmislapsia yksin pelkojemme, vaivojemme ja keskeneräisyyden taakkojen alle. Kosketa väkevällä kädelläsi heitä, jotka nääntyvät suoritusten ja kiireen orjuuden alla. Sinä sydänten Kuningas paikkaa ihmissuhteiden taisteluissa särkyneet sydämet ja anna meille kaikille anteeksi kovasydämisyytemme.

Rauhan Ruhtinas avaa silmämme näkemään toisissa ihmisissä sinulle rakas ihminen ja osoita meille rauhan tie. Tuo armon valosi niihin yksinäisiin majoihin, joissa kukaan ei muista lahjoilla, ei toivotuksilla eikä rauhan sanomalla. Seimen lapsi, minä kiitän sinua siitä, että toit keskellemme toivon, joka ylittää inhimilliset rajat, jopa pahuuden ja kuoleman. AMEN.