lauantai 5. marraskuuta 2016

"Oikeaa hyväosaisuutta etsimässä." Pyhäinpäivän saarna MMXVI.

Saarna Pyhäinpäivänä
05 novembrius MMXVI
Auran kirkko
"Oikeaa hyväosaisuutta etsimässä"

Omelia DOCG


Evankeliumi
Matt. 5: 1–12


Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui,
ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
      ”Autuaita ovat hengessään köyhät,
      sillä heidän on taivasten valtakunta.
      Autuaita murheelliset:
      he saavat lohdutuksen.
      Autuaita kärsivälliset:
      he perivät maan.
      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
      heidät ravitaan.
      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
      heidät armahdetaan.
      Autuaita puhdassydämiset:
      he saavat nähdä Jumalan.
      Autuaita rauhantekijät:
      he saavat Jumalan lapsen nimen.
      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
      heidän on taivasten valtakunta.
 
 Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä
valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka
te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”


Hyväosaisten maa

Suomalaisessa yhteiskunnassamme olemme tottuneet avoimuuteen ja siihen, että jotkin tiedot ovat aivan julkisia. Kokonaisuutena suomalaisia voidaan edelleenkin pitää hyväosaisina ihmisinä ja hyväosaisuuteen kuuluu juuri avoin yhteiskunta. Vaikka vaikeat, laihat  vuodet, joita osaksemme on jo tullut enemmän kuin ne raamatulliset seitsemän ovat koetelleet meitä niin silti olemme hyväosaisten kansakunta. Nautittavaksemme tuodaan sellaistakin ylellisyystarviketta kuin kahvia maailmalta enemmän kuin mihinkään toiseen maahan maailmassa jos asiaa katsotaan puhtaasti väkiluvun jälestä. Ei ole juuri niin köyhää, ihmisten mielestä huonoa tai epäonnistunutta ihmistä joka ei kahvitörppöänsä päivässä saisi.

Lokakuun lopussa tässä maassa vietetään ns. kateuspäivää jolloin julkaistaan kaikkien suomalaisten verotiedot. Sitten internetissä alkaa tapahtumaan. Julkaistaan mitä erilaisimpia listoja hyvätuloisista ihmisistä. Sitäkin ihmetellään miten sillä ja sillä ihmisellä voi olla vain niin vähän tuloja. Noissa uutisissa vilahtaa silloin tällöin myös sana ”hyväosainen.”


Autuas, mitä se tarkoittaa?

Tuossa päivän evankeliumissamme suorastaan vilisee yksi sana ja se on tuo ”autuas.” Aivan aluksi kysymme sitä mitä me tässä ajassa nyt ja mitä esi-isämme ovat käsittäneet sanalla ”autuas.” Jos asiaa kysytään joukolta ihmisiä eivät kaikki varmastikaan vastaa samalla tavalla, mutta varmasti niin sanotusti ”sinne päin.” Arkisessa kielenkäytössä voidaan sanoa vaikkapa että joku on ”autuaan tietämätön” jotain asiasta. Moni voisi sanoa että ”no, se tarkoittaa että on onnellinen” tai että autuas on sellainen jolla on jotenkin hyvä olo. Ehkä yksi ja harva, muutama harva, ehkä yksi kymmenestätuhannesta saattaisi käsittää sanan autuas ”hyväosaisena.”

Puhtaasti kristinuskon sisällössä ”autuas” tarkoittaa pelastettua tai yliluonnollisella tavalla onnellista. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa ”makarios,” "autuas, ikuisesti onnellinen".
Sanaa käytettiin tilasta, kun saa olla Jumalan yhteydessä. Erityisesti tämän päivän evankeliumissa, Matteuksen vuorisaarnan ensimmäisissä jakeissa olevista sanoista käytetään nimitystä makarsimit. Eikä tuo vierasperäinen sana ole niin outo ja kummallinen millään tavalla muutenkaan. Eri muodoissaan tuo nimi on joukolla suomalaisia miehiä. Makarioksia on alle kymmennen, Makariuksia vähän enemmän. Nimi on luonnollisestikin käytössä ison sisarkirkkomme ortodoksien keskuudessa, mutta on niitä ollut ja on luterilaisiakin Makarioksia. Ja jokainen meistä tuntee varmasti ainakin  yhden Kari-nimisen henkilön. Kari on nimittäin lyhennelmä nimenomaan Makarioksesta.


Kuka on autuas?

Suomalainen runoilija ja kääntäjä Pentti Saarikoski teki myös oman versionsa Matteuksen evankeliumista 1960-luvulla ja siinä hän käänsi tuona nykyisessäkin raamatunkäännöksessä edelleen olevan autuaan toisin. Hän puhui yksinkertaisesti ”tosi onnellisista.” Mutta jos tänään käytämme tuosta myös sanaa ”hyväosainen,” niin miten voisimme olla väärässä. Samalla saamme mittapuuta julistuksellemme kun voimme asettaa rinnakkain sen mikä on ihmisten silmissä hyväosaisuutta ja mikä on taas Jumalan silmissä hyväosaisuutta. Vai puhuisimmeko 10 miljoonaa euroa vuodessa tienanneesta henkilöstä käsitteellä ”autuas.”

Niin kuka onkaan sitten hyväosainen, ja nimenomaan Jumalan silmissä hyväosainen? Niin kuin tiedämme käänsi Jeesus monet asiat päälaelleen. Jeesus oli köyhien, syrjäytyneiden ja elämässään epäonnistuneiden hyvä ystävä ja on sitä vielä tänäänkin.

Mutta ennen kaikkea Jeesuksen sanoista, tämän päivän evankeliumin sanoista, löytyy jälleen lohduttavaa voimaa. Sillä kyllä varmasti se puhe, jota maassamme yhdellä viikolla harrastetaan kun tehdään noita autuaitten ja hyväosaisten, elämässään toimeentulon määrässä menestyneiden, sieppaa, ahdistaa ja masentaa kovin monta ihmistä. Kuka rohkeaa julistaa tuona päivänä että se on sopimatonta ja väärin juuri uskontomme näkökulmasta. Ahkeruudella voi toki ja saakin vaurastua mutta eikö joidenkin huonosta omastatunnosta kiiri se että vedotaan siihen kuinka paljon veroja sitten maksetaan. Ahkerat ja elämässään paljon työt tehneet ihmiset, heitä ei saisi kadehtia. Hyväosaisten maatamme pitää yllä verotus, asia joka oli tuttu Jeesuksenkin ajan ihmisille. Ja voimme olla varmoja siitä, että moni noille hyväosaisten listoille päässyt tai joutunut kokee tuon päivän kiusallisena.

Mutta yhtä kaikki! Jeesuksen käsitys hyväosaisuudesta on kaikkea muuta kuin se joka useimmilla meidän hyväosaisten maan asukkailla on. Jälleen kerran Jeesuksen sanat pysäyttävät miettimään. Tälle sananpalvelijalle oli suuri ilonaihe, että teksti jota pidetään kovin loppuun kaluttuna alkoikin puhua aivan uudella tavalla. Siinä juuri on Jeesuksen julistuksen ajattomuus. Ja jälleen kerran nuo sanat kääntävät kaikki arvomme ja arvostuksemme aivan päälaellen. Mutta ne eivät pelkästään käännä päälaelleen vaan ne haastavat toimimaan. Siinä on tehtävämme. Täällä voimme nyökytellä päätämme ja kuvitella että olemme jopa vähän autuaitakin, mutta kun kirkonovesta käy ulos, kuinka on asian laita silloin? AMEN.

Vanhoja, vuosina 2004-12 julkaistuja saarnoja pääsee lukemaan tästä linkistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti