sunnuntai 27. marraskuuta 2016

”Uudistajia vai ajatusrikollisia?” Saarna I adventtina MMXVI.

Saarna I adventtina
27 novembrius MMXVI
Auran kirkko
”Uudistajia vai ajatusrikollisia?”

Grande omelia omelia.


Mark. 11: 1-10


Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      - Hoosianna!
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
      joka nyt tulee!
      Hoosianna korkeuksissa!



Alkujuttu

Maailma on täynnä uutisia, hyviä ja huonoja. Mutta millainen voisi olla uutisten uutinen? Millainen sen pitäisi olla? Yksi tapa hahmottaa tätä on miettiä todella pysäyttävää uutista. Siis mikä oli uutinen joka saisi meidät, kunkin meistä, pysähtymään ja laittamaan niin sanotusti elämän aivan uuteen järjestykseen tai jopa uuteen uskoon. Mietitäänpä asiaa kukin tahoillamme vähän aikaa…

Mikäpä se sitten olisi? Mitä tässä viikon varrella on esimerkiksi tapahtunut. Jokainen tietenkin puhuu aina omasta puolestaan. Tässä olisi tietysti mahdollisuus uudistaa saarnaa niin että joka haluaisi niin saisi pitää pienen puheenvuoron tai ainakin pikaisesti kertoa mikä on koskettanut. Sen aika ei taida olla tänään ja itse asiassa me luterilaiset olemme ulkoistaneet tämän asian pohdiskelun eräälle henkilölle aina seurakuntakohtaisesti, ja se henkilö on erityinen saarnaviran haltija. Ulkoistamis-prosessiin kuuluu se, että hänen puolestaan rukoillaan että sanaa oikeasti ja puhtaasti julistetaan. Ja seurakunta saa sitten juuri sellaisen saarna kuin se on ansainnut.

Niin. Tässä viikolla on kuultu monenlaista. Eilen maailman ykkösuutinen oli Kuuban sokerisaaren, pikäaikaisen johtajan, Fidel Castron  poismeno. Ehkä ei niin pysäyttävä, mutta tärkeä uutinen kuitenkin. Sitten ilmastopuolella huolestunut puhe jatkuu edelleen. Huippuvuorilla on ilman lämpötila viipyillyt nollan tietämillä ja muutenkin pohjoisnavan ympärisillä alueilla lämmintä lykkää. Kaikkialla tuolla alueella on kuulemma noin 20 astetta lämpimämäpää kuin keskimäärin pitäisi olla. No tarkastelunäkökulma on tietysti erilainen. Jos jossain pitäisi olla miinus neljäkymmentä astetta niin nyt onkin vain miinus kaksikymmentä. Onhan se iso huoli ja kertoo varmasti jostakin.

Mutta ehkä viikon isoin uutinen on englantilaisen tiedemiehen Stephen Hawkingin, herra alkuräjähdyksen, pysäyttävä lausuma siitä että ihmiskunnalla on 1000 vuotta aikaa pelastua ja etsiä uusi kotipaikka. Että maailma muuttuisi todella vaikeaksi paikaksi elää tuon ajan kuluessa; väite laittaa hiljaiseksi. Ihmisen on vaikea käsittää iankaikkisuutta kuten Saarnaaja jo sanoo, mutta katse kahdenkymmenenviiden sukupolven päähän on myös kovin vaikeaa. Kuinkahan moni on tehnyt tuon takia täyskäännöksen ja pannut peräti asiat ja elämänsä niin sanotusti uuteen uskoon. Hawkingin väitettä ja sen todenperäisyyttä emme nyt ala sen enempää pohtimaan. Jokainen miettikööt viikon uutisia tahollaan ja lisätietojahan saa netistä.

Virsikirjan lisävihko ja muuta

Kirkollisessa mielessä päivän ja viikon ykkösjutun pitäisi olla kirkon juhlavuoden alkaminen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin keskeisestä löydöstä, jos asiaa näin luterilaisesti katsoo. Siis kysehän on siitä mitä Luther katsoi olevan keskeistä ihmisen pelastumisen kannalta. Että yksi apostoli Paavalin roomalaiskirjeen kohta ”vanhurskas on elävä uskosta” avaisi kaikenkattavan näköalan: yksin uskosta, yksin armosta ja ja yksin Jeeuksen Kristuksen tähden. 500 vuoden aikana on tapahtunut paljon ja kuten kaikki oivaltavat äsköisen jälkeen niin tuo ajanjakso, 500 vuotta, on puolet Hawkingin ihmiskunnalle asettamasta 1000 vuoden armonajasta etsiä uusi kotipaikka.

Omassa kirkossamme tänään otetaan virallisesti käyttöön virsikirjan lisävihko. Tänään ei yhteisellä virsi-, ja laululistalla ole yhtään tuon lisäkirjan virttä sillä perinteisten adventtivirsien ohi on vaikea kävellä. Kun tuota listaa katsoo niin myös harmittelee; niin monta virttä, hyvää virttä jää käyttämättä. Kuluneen kalenterivuoden aikana olemme laulaneet jumalanpalveluksen yhteydessä monta uutta virttä joten todetaan nyt sitten asia virallisesti. Se on otettu käyttöön. Tällainen toteamus on yksi toteamus kaiken muun joukossa. Tämän vuoden Kotimaan adventti-numerosta voimme kaikki lukea muutaman henkilön mietteitä lisävihkon syvimmästä olemuksesta. Onhan tämä toisaalta uudistamista, mutta tämän lisävihkon uusimmatkin laulut ovat jo monen monen vuoden ikäisiä ja uudistuminen jatkuu. Paljon virsiä jäi pois ja pidämme mielessä sen, että tänäänkin joku tapailee jossain päin maailmaa, luterilaistakin maailmaa, aivan uuden laulun nuotteja. Itse sanakin kehoittaa meitä virittämään Herralle uuden laulun. Vai miten se pitäisi tulkita.

On sanottu että luterilaisille on ominaista se, että kaikki mitä sanotaan pitää kirjoittaa ylös. Luterilaisten kohdalla on käynyt toteen Saarnaajan kirjan varoitus:

Poikani, paina varoitus mieleesi.
Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,
ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.


Niin, uudistuksia tulee ja menee ja ne ovat monesti vanhentuneita jo silloin kun mukamas otetaan virallisesti käyttöön. Kukapa tietää vaikka olisimme juuri tällä hetkellä kosmisessa mielessä ajatusrikollisia näine mietteinemme, varsinaisia pikku-asioilla näprääjiä.

Uudistuminen

Kaiken tämän jälkeen pitää kysyä mitä on uudistuminen. Suuren fyysikon mielestä ihmiskunnan pitäisi uudistua, ryhtyä etsimään uutta kotia itselleen kun vanha kiviplaneetta rikkoutuu. Kirkon johdon mielestä nyt pitäisi uudistua ja alkaa käyttämään uusia virsiä vanhojen lisäksi. Hawking voi olla väärässä ja ehkä ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä tällä kotiplaneetallansa. Kuuba saa uuden johtajan ja varmasti tulevat vuodet tuovat uutta tuon kansan elämään. Kirkkokin saa uusia virsiä ja uusia sananjulistajia, mutta pystyykö se uudistumaan ja mitä uudistuminen tarkoittaa?

Kirkollisessa mielessä uudistuminen on aina tarkoittanut paluuta johonkin joka löydetään uudelleen. Että tehdään jokin ihmeellinen uusi virsikirjan lisävihko, sitä se ei ole. Mutta jos saadaan ihmiset, seurakuntalaiset laulamaan, se on uudistumista ja uudistamista.

Uudistumista on se, että mitä täällä koemme, jos koemme, ei jää tänne kirkon sisään vaan lähtee kasvamaan meissä. Teemme jotain maailman tilanteen parantamiseksi, ainakin oman osuutemme. Tuulten suunta emme voi kääntää emmekä nostaa tai laskea Huippuvuorten lämpötiloja omilla töillämme. Laulaa voimme ja riemuita, tutkia mitä Jumalan sana tänään voi meidän elämässämme tarkoittaa.

Sama apostoli Paavali jonka tekstin äärellä Martti Luther koki jotain mikä pisti liikkelle jo kohta 500 vuotta jatkuneen liikkeen puhuu monella muulakin tavalla Jeesuksesta Kristuksesta. Hän puhuu moneen otteeseen Kristuksen avuksi huutamisesta. Luterilaisina kysymme jälleen kerran: ”Mitä se on?”

Kristuksen päälle pukeminen on häneen turvautumista, avuksi huutamaista. Kun laulamme niin tuttua ja rakasta hoosianna-hymniä niin tuskin monellakaan tulee mieleen mitä oikeastaan pyydämme. Silloin huudamme: ”Oi pelasta, oi auta.” Tänään olemme siis huutaneet Kristusta avuksemme kun olemme laulaneet Hoosiannaa. Mutta onko kaikki kunnossa? Pysähdymme toisen kerran miettimään kukin tykönämme asiaa…

Rakkaat kristityt: Jo profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea nämä sanat:

”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.”

Huudamme avuksi Kristusta, eläväksi tekevää Henkeä. Ja aina kun omat eväämme loppuvat saamme pyytää sanomattomin huokauksin että saisimme Jeesuksen Kristuksen mielen. Asukoon meissä aina laupiaan vapahtajamme mieli.

Nyt pitäisi kaiken todennäköisyyden mukaan tulla sana AMEN. Jatkamme vielä kuitenkin tuosta Saarnaajan kirjan kohdasta jossa varoitettiin paljosta kirjojen tekemisestä:

Tässä on lopputulos
kaikesta, mitä nyt on kuultu:
pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.
Tämä koskee jokaista ihmistä.
Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.


AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti