Aikamme on Jumalan kädessä
31 dec MMXVII
Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Lyhyesti ja yksinkertaisesti yksinkertaisesta vertauksesta
Omelia DOCG
Evankeliumi Luuk. 13: 6-9
Jeesus esitti vielä vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: ’Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.’ Mutta puutarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.”
Alkunäky.
Puut ovat hyvin tärkeitä meille kaikille, niillekin jotka eivät ole kovinkaan suuria luonnon ystäviä. Karujen seutujen ihmisille ne ovat vieläkin tärkeämpiä, varsinkin jos ne ovat hedelmäpuita. Tämän vuoden toukokuussa, helatorstaina, istutimme tuohon virastotalolta Sillankorvantielle ampuvalle nurmikolle viisi omenapuuta ja yhden päärynäpuun. Muutamat niistä tuottivat jo ensimmäisenä vuonna, istutusvuonnaan, hedelmää. Osa nurmikosta josta on tullut yleismaailmallisesti ihmisen turhantärkeyttä, mukamas arvovaltaa ja vakavuutta ilmentävä asia tuli hyötykäyttöön.
Jeesuksen ajan Palestiina ei ollut mikään kovin rehevä maa. Välimeren seutu oli ennen nyky-ihmisen levittäytymistä hyvin rehevää seutua, mutta tultaessa ajanlaskun alkuun olivat metsät monesta paikkaa hakatut. Ihminen oli muovannut maisemaa mieleisekseen jo. Hän oli tehnyt laaksot pelloiksi ja istuttanut kaikkialle viinitarhoja, oliivi-lehtoja ja hedelmäpuita. Puihin liittyi paljon uskomuksia niitä oli myös kirjattu ylös. Yhden uskomukseen törmäämme tämän tekstin äärellä jos ymmärrämme Raamatun tekstit kokonaisuutena. Tässä kohden kiinnittyy huomio sanoihin ”kolmena vuotena.” Mistähän tässä mahtoi oikein olla kyse?
Toora, ja erityisesti tuon juutalaisten kirjakokoelman kolmas kirja, sisältää paljon erilaisia määräyksiä. Eri asia sitten olikin noudatettiinko niitä. Mitään merkkejä on käytänössä mahdotonta löytää siitä että esimerkiksi ns. riemuvuotta olisi koskaan vietetty. Kolmas Mooseksen kirja sisältää kylläkin viittauksen hedelmäpuihin ja kolmeen vuoteen. Tuossa kohdassa kehotetaan pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Neljäntenä vuonna sato oli uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa voitiin nauttia. Raamattu-painokset ovat täynnänsä sivujen ala-laidassa olevia viittauksia muiden kohtiin. Tämän Luukkaan evankeliumin kohdan jakeiden kohdalta emme tällaista viittausta löydä siihen kohtaan, 3. Mooseksen kirja 19:23-25, jossa tämä kolmen vuoden sääntö on. Asiaa voidaan aika tavalla hämmästellä sillä paljon heppoisempiakin rinnastuksia raamatun sivujen alalaidasta löytää.
Selitys
Jeesuksen sanoille tämän päivän evankeliumitekstissä ei löydy mitään rinnakkaisuutta muiden aikalaisten tai häntä edeltäneiden tai seuranneiden oppineiden teksteissä. Evankeliumin kirjoittaja toteaa aivan aluksi: Jeesus esitti tämän vertauksen! Sanat jäävät kuitenkin selittämättä. Ei sanota mitä Jeesus kaikella tällä tahtoi sanoa ja mitä sen pohjalta pitäisi ymmärätää. Nykyisessä raamatunkäännöksessä on väliotsikoita ja tämän kappaleen edellä lukee vain ”Hedelmätön viikunapuu saa armonaikaa.”
Tekstiä emme pysty ymmärtämään ellemme lue edellistä kappaletta jonka otsikoksi meille on laitettu nykyiseen käännökseemme: ”Ellette käänny, olette tuhon omat.”
Näyttää siltä, että tekstiä ei pidä lähteä selittämään siltä pohjalta että Jeesuksen sanojen takana olisi tuo viittaus kolmannen Mooseksen kirjan kohtaan kolmannesta, neljännestä ja viidennestä vuodesta. varmasti oli maanomistajia ja viljelijöitä jota eivät kovinkaan paljon välittäneet joidenkin kirjojen opetuksista. Maa oli arvokasta ja jokaisen puun anti oli tärkeä. Ihmiset kamppailivat jokapäiväisestä leivästä ja uskonnollisia intoilijoita oli kuitenkin verrattain harvassa. Sellaisia intoilijoita kuten paljon puhutut farsiseukset olivat tuskin kahdeskymmenesosa kansasta. Näyttää siltä että tässä kysymyksessä Jeesuskaan ei ole mikään intoilija. Nyt hän suhtautuu puihin ja määräaikoihin kovin luovalla tavalla. Ikivanhat säädökset eivät paina vaa’assa paljoa vaan paino on vain ja ainoastaan opetuksessa ja sen varsin vaativassa sisällössä.
Edelisessä kappaleessa hän on vienyt pohjan ajatukselta että ihmistä seuraisi erityinen rangaistus hänen jostain erityisen pahasta teostaan. Yhtä kaikki, rangaistus ja tuho uhkaisi kaikki elleivät he kääntyisi.
Armollinen loppunäky
Mutta lopuksi voisimme vielä kysyä yhtä asiaa. Rohkenisimmeko lähteä tulkitsemaan tätä Jeesuksen vertausta. Mitä tarkoittaa yksi armon vuosi lisää? Puutarhuri jos hän on asioista perillä ymmärtää kyllä hyvin asioiden oikeat suhteet. Itse istutin kerran omanapuun joka kasvoi varrennoksen jälkeen huimaa vauhtia ja tuotti lajinsa mukaisia isoja ja virheettömiä omenoista kaksi vuotta ja neljä kuukautta istuttamisensa jälkeen. Seuraavana vuonna omenia ei sitten tullut ja kasvukin oli kovin vaatimatonta. Eräs siantunteva omena-mies tiesi kyllä mistä asia johtui eikä tämä ollut hänen korvissaan mitenkään tavatonta; kyse on hormonitoiminnasta ja varrennosoksessa oli ollut kaikki tarvittavat ainekset niin nopeaan kasvuun kuin pikaiseen satoonkin.
Tällaisen ajatuksen emme kuitenkaan saa antaa hämätä itseämme sillä Jeesus ei ehkä tarkoittanut tätä. Luonnotieteellisestä näkökulmasta katsoen, jos vertaus perustui Jeesuksen kuulemaan tositapahtumaan, saattoi puutarhuri ollakin oikeassa ja tulevana vuonna viikunapuu alkoi tuottamaaan hedelmää. Hän oli nähnyt tuollaista ennenkin ja piti hyvin todennäköisenä että puu vielä herää kukoistukseensa. Ehkä hän tiesi tarkalleen mitä sille pitää tehdä ja minkälaista lannoitetta se kaipasi. Ehkä hänellä oli takataskussaan jokin erikoiskukkain.
Jeesuksen näkökulma ei tässä ole kuitenkaan puutarhanhoidollinen. Huomiomme kohdistuu nyt sanoihin jotka puhuvat maan muokkaamisesta ja lannoittamisesta. Olemme loppujen lopuksi varsin ison kysymyksen äärellä. Vaikka kovin yksinkerainen sananselitys ei ole kovin korkeassa kurssissa nykyään ja vertaukuvallinen puhekin voi olla monen mielestä lapsellista niin yksinkertaisimmillaan Jeesuksen puhe sitä on. Tämä vertaus ei ole ehkä Mestarin suusta kuulemistamme kaikista älyllisesti kiehtovin ja yksinkertaisuudessaan sille on helppo jopa vain hymähtää. Mutta tällä kertaa yksinkertaisuudessa on sen voima. Maan muokkaaminen ja lannoittaminen on sanan julistamista ja sen elämistä esimerkkinä. Ja jos haluamme tehdä oikeutta Mestarille ja hänen sanoilleen emme lähde siitä että vertausta ja sen vaatimusta pitäisi katsoa siten että riittää kun vain sanomme mitä Jeesus haluaa meidän tekevän: Ota tästä ja usko näin!
Vertauksen avaama perspektiivi, näkö-, ja tarkasteluala, tulee nyt koskemaan sekä sanan kuulijaa että sen julistajaa. Mestari on aikaisemmin Luukkaan kertomuksen mennessä eteenpäin sanonut sanat: "Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.” Hän kuuluttaa kuuluttamisen perään aitoa katumusta ja luottamusta Taivaallisen Isän varjelukseen. Uudenvuoden tullessa lähemmäksi ja lähemmäksi ryhdymme ehkä miettimään miten parantaiimme ja kohentaisimme elämäämme. Uusi vuosi ei tosaalta ole mitenkään sen ihmeellisempi asia. Kääntymys ja parannus, mielenmuutos, koskee jokaista päivää.
Tämä saarna Uudenvuodenaattona on hyvä päättä lupauksen sanoihin jotka ovat kuitenkin enemmän velvoittavia: "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” AMEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti